Sain kutsun tutustua vuonna 2014 perustettuun Etelä-Konneveden kansallispuistoon ja sen uusiin palveluihin. Ilmoittauduin heti mukaan. Edellisestä kansallispuistovierailusta oli luvattoman kauan, vaikka pontevia aikeita oli ollut useita, ja toimistotyöläisen mieli kaipasi luonnon rauhaan.

Lyhyelle vaellukselle ja kolmen tunnin ekopaattiristeilylle ei massiivista varustusta tarvittaisi, mutta alkukesän kolea ilmanala edellytti kyllä kerrospukeutumista, kalsareita, päähinettä ja hanskoja. Pakkasin mukaan myös muutama vuosikymmen sitten vaellusrippileirille hankitut kontiot, mutta onneksi sade hellitti retkipäivän aamuna, ja pääsin patikoimaan lenkkareissa.

Tapasimme Metsähallituksen aluepäällikkö Jouni Aarnion kanssa Törmälän lomakeskuksen pihassa. Rippileiriläiset kipittivät päärakennukseen aamiaiselle. Me nautimme aamupalan keskuksen rannassa. Kuikan laulu resonoi upeasti vastapäisestä kalliorannasta, ja käen äänekäs kukunta löi sille tahtia.

Patikoimaan lähdimme Kalajan pysäköintialueelta. Kulku oli helppoa, sillä maasto oli tasaista, ja reitin alkupää oli juuri sorastettu. Ensimmäinen laavu ilmaantui näköpiiriin vartin vaelluksen jälkeen.

Vuori-Kalajan kotalaavun paanukatto tuoksui ihanasti tervalta.

Vuori-Kalajan kotalaavun paanukatto tuoksui ihanasti tervalta.

Kotalaavu sijaitsee kirkasvetisen Vuori-Kalajan lammen rannassa, josta näkee pitkälle ja syvälle. Veteen kaatuneet puut ovat aikojen kuluessa hioutuneet silopintaisiksi – järven pohjassa ne kun eivät hevin lahoa.

Veteen kaatuneet, ajassa hioutuneet puut ovat kuin veistoksia.

Veteen kaatuneet, ajassa hioutuneet puut ovat kuin veistoksia.

Etelä-Konneveden vesistössä näkösyvyys voi olla jopa kuusi metriä, mikä on Suomen olosuhteissa poikkeuksellista. Lähistöllä ei ole ylen määrin soita, joista kulkeutuisi sameuttavia aineksia veteen.

Rinteiden suojissa säilyneissä luonnonmetsissä puiden annetaan kasvaa ja kaatua vapaasti. Monimuotoisuus – eri puulajit ja eri-ikäiset puut – tarjoaa metsän asukeille, kuten liito-oravalle mainiot elinolosuhteet. Haavat ovat sille elinehto: se asustaa suurten haapojen vanhoissa tikankoloissa, ja sille maistuvat haavan lehdet, erityisesti niiden reunaosat. Kuoleva haapa asuttaa uhanalaisia lahopuuhyönteisiä, jotka ovat monen lintulajin ravintoa.

Kalajanvuorella pääsee nousemaan 211 metriin merenpinnasta.

Kalajanvuorella pääsee nousemaan 211 metriin merenpinnasta.

Etelä-Konneveden kansallispuiston korkein kohta on Kalajanvuorella, siellä pääsee nousemaan 211 metriin merenpinnasta. Vuori-Kalajan lammesta mitattuna korkeus on 77 metriä. Korkeimmalle kohdalle pääsee, kun jatkaa 4,6 kilometrin mittaista Kalajan kierrosta eteenpäin. Se on rengasreitti, joka tulee takaisin Kalajan pysäköintialueelle. Itse aion taatusti palata Kalajan kierrokselle, kun aikaa on enemmän.

Luonnon taideteoksia ja kalasääsken pesää ihmettelemässä

Vaelluksen jälkeen siirryimme Hanhitaipaleen satamaan, missä meitä odotti Suomen ainoa sähkökäyttöinen ekopaatti, Lady of the Lake. Yhdeksänhenkinen risteilyä testaamaan tullut seurueemme mahtui alukseen mainiosti. Jokaiselle löytyi mukava paikka pehmeiltä nahkasohvilta ja isojen ikkunoiden ääreltä.

Ekopaatti on nimensä mukainen, hiljainen ja päästötön risteilyalus.

Ekopaatti on hiljainen ja päästötön risteilyalus.

Hämmästyttävintä oli se, että veneestä ei kuulunut ulospäin minkäänlaista ääntä, ja veneen sisälläkin sähkömoottorin ääni oli hyvin vaimea. Ekopaatin kippari Arto Keinänen ei olekaan turhaan mainostanut venettä laineilla lipuvaksi olohuoneeksi. Matkanteko oli erittäin miellyttävää ja rentouttavaa, ja tilassa voi keskustella aivan normaalilla äänellä.

Keskustelua kolmen tunnin risteilyn aikana syntyi, kun kippari-Arto toimi myös retken oppaana. Saimme paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa alueen luonnosta, kasveista ja rikkaasta linnustosta, erityisesti kalasääskestä, jonka kotimaisemaa suojelemaan koko Etelä-Konneveden kansallispuisto on perustettu.

Kalasääsket tekevät pesänsä yleensä männyn latvaan.

Kalasääsket tekevät pesänsä männyn latvaan.

Kalasääski on lisääntynyt alueelle rakennetuissa tekopesissä menestyksekkäästi, ja tällä hetkellä Etelä-Konnevedellä pesiikin jopa 20 paria. Tämä Afrikassa talvehtiva suuri petolintu palaa aina samaan pesään keväällä jäiden lähtiessä.

Kallion syvennyksessä kasvava mänty ihmetytti toimistotyöläistä.

Kallion syvennyksessä kasvava mänty ihastutti.

Ekopaatista nähtiin myös Etelä-Konneveden kansallispuiston kalliorinteille muodostuneita taideteoksia, kuten vuorenhaltijaksi nimetty Käpynän ukko ja yksinäinen kallion syvennyksessä kasvava mänty.

Päivä raikkaassa ilmassa patikoiden ja huikeita maisemia ekopaatista ihaillen teki todella hyvää. Mieli tyyntyi, olo rentoutui ja ajatteluun tuli avaruutta. Lähdin takaisin arkeen virkistyneenä.

Saila Aarnio

Saila Aarnio (FM, työhyvinvointivalmentaja) on toiminut noin 20 vuotta viestinnän asiantuntijatehtävissä, yrittäjänä ja Nokiassa. Saila on toimittanut lukuisia yritysjulkaisuja, auttanut yhteisöjä mediasuhteiden, kriisiviestinnän ja työhyvinvoinnin kehittämisessä sekä järjestänyt viestintävalmennusta eri alojen asiantuntijoille.